Tämä matka on jatkoa matkalle nimeltä Oma lohikäärme ja toimii parhaiten niille jotka ovat käyneet läpi ensimmäisen matkan.
Tätä matkaa varten tarvitset osallitujille mukavan paikan maata tai istua ja jonkin soittimen jossa on miellyttävä, mutta napakka ääni. Esimerkiksi triangeli, pieni rumpu, soiva kulho tai vaikka kulkunen tai pieni kello. Soittimen puutteessa voit esimerkiksi napsauttaa sormiasi, taputtaa tai viheltää.
Suosittelen myös ottamaan rauhallista taustamusiikkia, mutta ilmankin pärjää.
* kohdalla pidä pidempi tauko ja anna matkalaisille aikaa toimia itsenäisesti.
Tämä matka ei välttämättä sovi ihan pienimmille lapsille.
Sulje silmäsi ja ota mukava asento. Voit vähän liikutella kehoasi niin että löydät varmasti mukavan asennon jossa on hyvä olla.
Muistatko kun kävimme Lohikäärmevuorella hakemassa sinulle oman lohikäärmeen? Tänään palaamme lohikäärmeiden maahan katsomaan poikastasi.
Kun soitan tätä ___________________________ siirrymme yhdessä lohikäärmemaahan. Oletko valmis?
(soita valitsemaasi soitinta)
Seisomme keskellä metsää. Edessä on polku ja puiden väliin jäävästä aukosta voit nähdä lohikäärmevuoren valtavan suurena ja kolmion muotoisena taivasta vasten. Sinne me kiipesimme viimeksi. Siellä ovat lohikäärmeiden munat.
Suuri lohikäärme kaartelee vuoren yläpuolella. Se ei ole sinun lohikäärmeesi. Se on munien vartija. Viimeksi se päästi meidät hakemaan munia, mutta nyt meillä ei ole vuorelle asiaa. Vartija päästää jokaisen ihmisen sinne vain kerran.
Lähdetään sen sijaan kulkemaan polkua toiseen suuntaan. Metsässä kasvaa havupuita ja saniaisia. Haistatko puiden pihkaisen ja raikkaan tuoksun?
Polkua peittää pehmeä havunneulasmatto. Kuljetaan ihan hiljaa eteenpäin. Emme halua säikyttää lohikäärmeitä tai muitakaan eläimiä.
Jostain kaukaa kuuluu kiljahduksia ja liverryksiä. Ne ovat lohikäärmeenpoikasten ääniä. Tässä metsässä poikaset asuvat ja kasvavat. Tämä on niiden koti.
Pieni lohikäärme lentää polun yli? Minkä värinen se oli? Olisiko se voinut olla sinun lohikäärmeesi?
Muistatko vielä minkä värinen sinun lohikäärmeesi oli? Lohikäärmeiden väri voi hiukan muuttua kun ne kasvavat, mutta pääväri pysyy kuitenkin samana.
Yli lentänyt lohikäärme ei todennäköisesti ollut sinun. Se oli ihan liian pikkuinen. Lohikäärmemaassa aika kuluu eri tavalla kuin meidän maailmassamme. Sinun lohikäärmeesi on jo aika iso. Suunnilleen sinun kokoisesi.
Polun vieressä oikealla kasvaa siellätäällä pensaita joissa kasvaa marjoja. Ne ovat elementtipensaita. Jokaiselle elementille, maalle, ilmalle, tulelle ja vedelle on omat pensaansa. Marjat eivät ole myrkyllisiä maistetaan niitä.
Maapensaan marjat ovat suuria, kurttuisia ja rusehtavan punaisia. Niiden sisus on vähän jauhoinen. Kuin sianpuolukassa ja niiden maku on hyvin makea, mutta siinä maistuu myös hiukan multa ja sienet.
Mennään nyt ilmapensaan luokse. Se on tuo jonka marjat ovat valkoisia ja hiukan läpikuultavia. Kun puraiset marjaa sen sisus on hyvin pehmeä. Kuin hattaraa. Maku on mieto. Se maistuu kuin kukkien tuoksulta ja koivumahlalta.
Nyt mennään tulipensaan luokse. Sen marjat ovat hyvin pieniä ja kirkkaan oransseja tai punaisia. Uskallatko maistaa? Tulipensaan marjat ovat kiinteitä. Vähän kuin haukkaisit suklaata ja ne polttavat hiukan kielellä, mutta samalla niissä on suklainen maku. Kuin chilisuklaata.
Viimeinen pensas on vesipensas. Näetkö sellaisen. Se on tuo jonka marjat ovat ihan saippuakuplan näköisiä. Kun poimit marjan se tuntuu kuin vedellä täytetyltä pussilta. Ja sitä se onkin. Kun puret marjan rikki neste purskahtaa suuhun. Maku on miellyttävän raikas ja kirpeä. Kuin sitruunaa ja seljankukkaa.
Muistatko oman lohikäärmeesi elementin? Voit kerätä omalle lohikäärmeellesi hänen elementtiinsä sopivia marjoja. Ne ovat lohikäärmeenpoiskasten suurta herkkua. Tässä on sinulle pieni kori. Voit laittaa marjat siihen. Kerää kori ihan täyteen.
*
Nyt jatketaan matkaa. Meidän pitäisi ihan kohta löytää lohikäärmeet. Kuuletko miten edestä päin kuuluu niiden ääniä ja siipien kahinaa?
Kun kuljet polkua eteenpäin näet, että siellä on aukio, jonka keskellä on suuri kivi. Kiven ympärillä lennnähtelee paljon eri kokoisia lohikäärmeen poikasia. Myös värejä on monia.
Kun menet lähemmäksi näet, että kivi seisoo keskellä pientä lampea ja lammen ympärillä kasvaa pehmeää lyhyttä ruohoa joka on täynnä pieniä monen värisiä kukkia.
Polun vieressä aukion laidalla on kaatunut puu. Istu puulle ja riisu kenkäsi ja sukkasi. Tämä on poikasten kotipaikka ja haluammehan kunnioittaa niiden kotia.
Ruoho ja kukat tuntuvat pehmeiltä ja mukavan vilpoisilta jalan alla. Tunnetko miten ne lempeästi kutittavat jalkojasi kun kävelet aukiolle lohikäärmeiden luokse.
Lohikäärmeet väistävät sinua, mutta eivät vaikuta pelokkailta. Vain vähän epäluuloisilta. Joku utelias käy nuuhkimassa varpaitasi ja kipaisee sitten kiireesti pakoon.
Katsele ympärillesi. Näetkö oman lohikäärmeesi? Minkä värinen se olikaan? Etsi suunnilleen itsesi kokoisten joukosta.
Joko löysit? Kiipeileekö se kivellä tai onko uimassa lammessa? Tai ehkä se lekotteleekin rantakivellä tai nurmikolla. Vai lentääkö se ilmassa?
Kun löydät oman poikasesi älä mene sen luokse vaan kutsu sitä mielessäsi. Kutsu sitä sydämelläsi. Huomaat miten se valpastuu ja katsoo sinuun päin. Se ei heti ryntää luoksesi vaan tarkastelee sinua. Tarkastele sinäkin sitä. Miten se on kasvanut. Onko sille tullut sarvia tai piikkejä vai onko se tasaisen sileä? Onko sen väri muuttunut tai onko se saanut kuvioita? Lohikäärmeitä on monen laisia ja tämä sinun lohikäärmeesi on ainutlaatuinen.
Nyt poikanen tulee sinua kohti. Se kiertelee sinua. Lentääkö se vai käveleekö maassa? Se nuuskii ja on selvästi utelias. Se tuntee sinut ja päästää kujertavan ääneen. Vähän kuin linnun liverryksen.
Voit laskeutua istumaan ruohikolle lohikäärmeen tasolle. Onko lohikäärmeesi ujo ja pitää vielä etäisyyttä vai rohkea ja painautuu heti sinua vasten? Onko se rauhallinen vai raisu ja leikkisä joka melkein kaataa sinut kumoon kiivetessään päällesi?
Vietä hetki lohikäärmeesi kanssa ja tutustu sen luonteeseen. Anna sille ja itsellesi aikaa. Voitte olla paikoillanne tai kulkea aukiolla vapaasti. Voit vaikka mennä uimaan lohikäärmeesi kanssa jos tahdot tai kiivetä kiven huipulle. Älä kuitenkaan yritä ratsastaa sillä. Se ei vielä jaksa kantaa sinua.
Muista marjat joita poimit. Voit tarjota niitä lohikäärmeellesi.
Pitäkää hauskaa. Kerron sitten kun on aika lähteä.
*
Hei, ikävä keskeyttää teidät, mutta meidän on aika lähteä.
Aukiolta en voi pikasiirtää meitä kotiin, koska tämä, kuten lohikäärmevuorikin on lohikäärmeiden taian suojelema. Lähdetään siis takaisin samaa polkua kuin tulimme. Lohikäärmeesi voi saattaa sinua.
Puetaan ensin sukat ja kengät takaisin jalkaan. Tai jos kuljet mieluummin paljain jaloin niin voit tehdä niinkin. Neulasten peittämä polku on pehmeä kulkea.
Lentääkö lohikäärme tasaisesti vierelläsi vai suikkelehtiiko se puiden välissä? Tai ehkä se kävelee edelläsi. Vai onko se kiivennyt reppuselkääsi? Se alkaa olla siihen jo aika iso ja painava.
Nyt on aika hyvästellä lohikäärme. Silitä sen lämmintä ja suomuista pintaa. Katso miten kaunis se on. Paina mieleesi sen silmien väri ja siipien muoto. Muista, että vaikka se ei voi fyysisessä muodossa seurata sinua ihmisten maailmaan voit aina halutessasi kutsua sitä ja se tulee ajatuksissaan luoksesi. Se vastaa kutsuusi joka kerta. Te olette ystävät ja aina yhdessä.
Kun soitan ________________ palaamme takaisin ihmisten maailmaan.
(Soita valitsemaasi soitinta.)