Tätä matkaa varten tarvitset osallitujille mukavan paikan maata tai istua ja jonkin soittimen jossa on miellyttävä, mutta napakka ääni. Esimerkiksi triangeli, pieni rumpu, soiva kulho tai vaikka kulkunen tai pieni kello. Soittimen puutteessa voit esimerkiksi napsauttaa sormiasi, taputtaa tai viheltää.
Suosittelen myös ottamaan rauhallista taustamusiikkia, mutta ilmankin pärjää.
Tämä matka ei välttämättä sovi ihan pienimmille lapsille koska se on aika pitkä.
Tälle matkalle on myös jatko-osa Oma lohikäärme 2.
Sulje silmäsi ja ota mukava asento. Voit vähän liikutella kehoasi niin että löydät varmasti mukavan asennon jossa on hyvä olla.
Tänään lähdemme etsimään meille ihan ikiomia lohikäärmeitä.
Lohikäärmeet asuvat monenlaisissa paikoissa. Niitä voi olla metsissä, vuorilla, tulivuorissa ja jopa jäätiköillä tai vedessä.
Voit miettiä jo valmiiksi mikä paikka tai elementti on sinulle rakkain ja missä viihdyt hyvin tai josta pidät ihan muuten vain. Elementtejä ovat tuli, ilma, maa ja vesi. On parasta jos oma lohikäärmeesi tulee paikasta josta pidät tai edustaa elementtiä joka on sinulle tärkeä. Silloin teille muodostuu ihan erityinen yhteys ja ymmärrätte hyvin toisianne.
Vaikka lohikäärmeitä asuu monenlaisissa paikoissa ne kaikki käyvät munimassa munansa Lohikäärmevuorella. Se on suuri tulivuori jonne nyt matkaamme.
Matka on pitkä, mutta teemme taikahypyn vuoren juurelle. Olkaa valmiina. Kun soitan tätä ______________ siirrymme yhdessä vuorelle.
(soita valitsemaasi soitinta)
Seisomme nyt suuren vuoren juurella kasvot vuorta kohti. Vuori on valtava ja kolmion mallinen taivasta vasten ja sen huipulta nousee kapea valkoinen savuvana.
Takanamme on havumetsä. Tuuli suhisee puissa ja tunnet tuulen kasvoillasi ja kehollasi. Ehkä se liikuttelee vaatteitasi tai hiuksiasi.
Joku lintu laulaa metsässä ja jokin pieni eläin rapisee.
Metsän reunassa kasvaa pieniä valkeita kukkia joissa pörisee ötököitä.
Aurinko paistaa, mutta onneksi tuuli käy mereltä ja on vilvoittava ettei meille tule liian kuuma.
Lähdetään nousemaan vuoren rinnettä ylö. Vuoren alaosassa maata peittää harmaa hiekka ja sora. Se rahisee jalkojen alla. Tässä kohtaa nousu ei ole vielä kovin jyrkkä.
Mene sitä tahtia kuin tuntuu hyvältä. Jalkasi ovat vahvat ja niillä on hyvä kävellä, mutta säästele voimiasi, koska ylempänä nousu on jyrkempi.
Yläpuolellamme taivaalla lentää jokin. Se näyttää aika pieneltä koska se on niin korkealla. Oikeasti se on valtavan suuri lohikäärme. Se on täällä vartioimassa munia. Mutta ei hätää. Se tietää että olemme tulossa ja se päästää meidät kyllä kuoriutumassa olevien munien luokse. Se tietää että poikaset odottavat vain meitä kuoriutuakseen.
Hiekka jalkojemme alla alkaa vaihtua kallioksi ja nousu olla jyrkempi. Varo sileimpiä kohtia ja etsi jalallesi paikkaa ulkonemista ja uurteista ettet vain lipeä.
Vain vähän matkan päässä yläpuolellamme voit nähdä portaiden alun. Portaat on hakattu tänne monta sataa vuotta sitten. Silloin kun ensimmäiset ihmiset löysivät luolat ja huomasivat että vasta kuoriutuneista lohikäärmeen poikasista saa hienoja matkakumppaneita joilta saa voimaa ja suojelua. Silloin elämä oli paljon vaarallisempaa kuin nykyään ja lohikäärme toi turvaa, mutta kyllä tänäkin päivänä kannattaa kiivetä vuorelle josta voi löytää uskollisen ystävän.
Ponnistellaan vielä vähän matkaa. Kun saavutat alimman portaan voit hetken hengähtää.
Hengitä syvään sisään ja ulos.
Yläpuoleltamme kuuluu kiljaisu. Se on lohikäärme. Se vain varoittaa että on nähnyt meidät ja seuraa puuhiamme. Olemme kuitenkin juuri sillä tiellä millä pitääkin, joten ei huolta.
Lähdetään nousemaan portaita ylös. Ne kiertyvät vuoren toiselle puolelle. Kulje varovasti, koska osa portaista on vähän rikki ja askelmat ovat keskenään eri kokoisia.
Kun kierrämme vuoren varjopuolelle olemme jo niin korkealla että täällä tulee kovasti. Kannattaa ottaa vähän tukea kalliosta vieressäsi. Tunnetko kylmän ja röpelöisen kiven kätesi alla. Se antaa sinulle tukea ja turvaa.
Jos uskallat voit vilkaista alas. Metsä on hurjan kaukana alapuolellamme. Se ympäröi vuorta joka suunnalta. Metsän takana näkyy meri. Näetkö vaahtopäälaineita ja lokkeja?
Jatketaan matkaa. Voit jo nähdä edessäpäin paikan missä siirrymme taas auringon puolelle. Ihan siinä auringon ja varjon rajalla näkyy luolan suuaukko. Sinne me olemme menossa.
Ehkä jalkojasi alkaa jo vähän väsyttää. Viimeinen nousu on jyrkin ja joudut käyttämään käsiäsi apuna. Ota käsillä tukea ylemmistä askelmista kun kiipeät. Tunne portaiden kolot ja muhkurat sormissasi. Kallio on kuivaa ja siitä saa helposti pitävän otteen.
Olet hurjan rohkea ja sinulla on jaloissasi paljon voimaa. Tänne ylös kiipeäminen ei ole ihan helppoa.
Vielä viimeiset portaat niin tulet pienelle tasanteelle jossa on kalliossa syvennys ja sen perällä ovi joka on tehty valkoisesta marmorista ja koristeltu kultaisin kuvioin. Kuviot esittävät lohikäärmeitä jotka ovat juuri kuoriutuneet tai kuoriutumassa munasta.
Mennään ovelle ja yritetään työntää se auki. Vaikka ovi on kiveä ja varjon puolella se tuntuu silti lämpimältä kuin aurinko olisi paistanut siihen tuntikausia. Lämpö tulee lohikäärmeistä luolassa.
Älä pelkää. Ne eivät ole siellä nyt, mutta ne käyvät aina välillä iltaisin ja öisin puhaltelemassa munia kuumalla hengityksellään ja samalla lämmittävät luolan. Ovi ja luolan seinät varastoivat lämmön ja luola pysyy lämpimänä. Myös tulivuoren laava sekä luolassa palava tuli auttavat pitämään luolan oikean lämpöisenä munien hautumiselle.
Työnnetään nyt yhdessä ovea. Se on painava, mutta liikkuu hyvin ja ääntä päästämättä. Työnnetään se ihan auki. Tunne käsivarsiesi ja hartioidesi voima kun työnnät ovea.
Edessämme on lyhyt käytävä joka kaartaa vasemmalle ja käytävän mutkassa näkyy lepattavaa valoa joka tulee käytävän toisesta päästä.
Ilma on todella lämmin, mutta ei liian kuuma. Vähän kuin astuisi lämpiämässä olevaan saunaan.
Jos sinulla on takki päällä kannattaa riisua se ja sitoa vaikka vyötäisille.
Jätetään ovi auki ja astellaan sisään. Emme viivy täällä kauaa ja ovea ei saa auki sisäpuolelta.
Kun tulet käytävän mutkaan ja kurkistat kulman taakse näet että käytävä avautuu suureen pyöreään ja kupolikattoiseen luolaan jonka keskellä on kiviallas jossa palaa tuli.
Kävellään eteenpäin luolaan asti. Lattia on hienoa moniväristä hiekkaa joka kimaltelee tulen valossa.
Kupolin huipulla on suuri aukko joka aukeaa pimeään. Siitä alkaa tunneli jonka kautta lohikäärmeet kulkevat.
Kun katselet ympärillesi huomaat että luolan seinät ovat täynnä syvennyksiä ja jokaisessa syvennyksessä on suuri, noin jalkapallon kokoinen muna. Munia on monen värisiä ja kuvioisia. Katsele rauhassa ympärillesi, mutta älä vielä koske muniin. Voit mennä katsomaan niitä läheltä.
Huomaat että kaikki munat eivät ole sileitä. Osassa on röpelöinen pinta ja osa on kuin suomujen peittämiä tai kuin kilpikonnan kilpiä. Joissain munissa on pieniä nystyröitä ja joissain jopa piikkejä. Osa munista taas on sileitä ja tasaisia kuin peili.
Tarkastele munia ihan rauhassa. Meillä ei ole kiire ja haluan että valitset oikein.
Suurin osa ihmisistä tuntee kyllä heti kun tulee sen oikean munan kohdalle. Tietää että tämä on se oikea. Minun lohikäärmeeni. Mutta on niitäkin jotka ovat epävarmoja. Kannattaa miettiä tarkkaan ja viettää aikaa munien äärellä että voi olla varma valinnastaan, koska kun kerran koskettaa munaa ei voi mieltään enää muuttaa ja jokainen voi ottaa vain yhden munan.
Muistatko kun aikaisemin pohdit elementtejä ja paikkoja? Mieti minkä näköinen muna voisi tulla juuri tuosta valitsemastasi paikasta tai edustaa mielielementtiäsi.
Jos sinusta tuntuu että joku muna kutsuu sinua vaikka se ei olekaan aikaisemmin miettimääsi elementtiä valitse silti se muna joka sinua kutsuu. Ei haittaa vaikka muuttaisit mieltäsi nyt kun näet munat. Tärkeintä on että olet tyytyväinen valintaasi ja varma siitä että otat sen oikean munan.
Kun olet valinnut munan mene sen eteen ja nosta se syliisi. Kosketuksesi munaan sinetöi sinun ja poikasen ystävyyden.
Tunnustele munan painoa sylissäsi. Onko se painava vai kevyt?
Silittele munan pintaa kädelläsi. Valitsitko sileän munan vai onko se röpelöinen, piikikäs tai muuten epätasainen?
Muna on suunnilleen yhtä lämmin kuin huone jossa olemme.
Kuuletko munan sisältä rapinaa? Poikanen on tuntenut että muna on nostettu syvennyksestä ja se liikehtii munan sisällä.
Kun lohikäärme on valmis kuoriutumaan emot liikuttelevat munia herättääkseen poikasen ja kertoakseen sille että on aika kuoriutua. Emot myös puhaltelevat munia päin tulenlieskoja. Viedään siis munat luolan keskellä olevan tulen luokse.
Kun tulet tulialtaan lähelle huomaat että altaan reunalla on painaumia. Ne on tarkoitettu munille. Aseta muna pystyyn yhteen painaumaan. Se asettuu siihen täydellisesti ja pysyy hyvin pystyssä.
Liekit nuolevat munan toista kylkeä. Varo ettet polta itseäsi.
Voit kääntää munaa vähän että se saa lämpöä myös toiselle puolelle.
Kuuletko miten poikanen yrittää raapia kuorta? Se pyrkii ulos munasta.
Heti kun näet kuoressa halkeaman ota muna tulen äärestä. Liekit eivät saa osua poikaseen.
Istu lämpimälle lattialle jota peittää hieno monivärinen hiekka ja ota muna syliisi. Katsele miten kuori murtuu pikkuhiljaa. Miten pienet liskon jalat yrittävät repiä kuorta ja miten kuono työntää palasia irti.
Älä auta rikkomalla kuorta, mutta kun kuoresta irtoaa palasia voit nostaa ne pois poikasen päältä. Poikasen pitää ihan itse päästä ulos kuorestaan. Se on sen elämän ensimmäinen haaste.
Joko näet minkä värinen poikasesi on? Yleensä se ovat saman värisiä kuin munan kuori, mutta eivät aina.
Poikanen yrittää myös hampaillaan purra kuorta rikki ja käyttää leukojensa voimaa kuoren särkemisessä ja palojen irrottamisessa.
Joko näet poikasen kokonaan. Se on tarmokas pieni otus joka haluaa rikkoa koko kuoren vaikka se jo pääsisikin helposti ulos kuorestaan.
Se puree ja jauhaa ja talloo kuoren palaset ihan hienoksi muruksi joka varisee lattialle. Lattian hiekka ei olekaan oikeaa hiekkaa vaan peräisin munankuorista.
Lohikäärmeesi kiipeilee sylissäsi ja nousee käsivarsiasi pitkin. Sillä on pienet terävät kynnet. Eivät ne satuta, mutta voit tuntea niide terävyyden ihollasi jopa vaatteiden läpi.
Katsele lohikäärmettäsi. Miten se tutkii ja nuuskii sinua ja levittelee siipiään ensimmäistä kertaa.
Katsele sen suomupeitettä. Se on kaunis. Voit kevyesti silittää sitä. Lohikäärme ei ole kova tai limainen vaan sileä ja lämmin. Pienten suomujen alla oleva iho antaa myöten kun silittelet sitä. Ole hellä. Onhan se vasta syntynyt poikanen jolle silittäminen on ihan uutta.
Voit jo nousta seisomaan. Lohikäärme pitää kyllä sinusta kiinni eikä putoa. Voit antaa sen rauhassa kiipeillä päälläsi, mutta jos poikanen on ujo tai tuntuu pelkäävän voit myös laittaa sen paitasi sisään tai huppuun turvaan.
On aika lähteä vuorelta. Lohikäärmeet ovat jo palaamassa luolaan.
Mennään lyhyeen kaarevaan tunneliin ja kävellään ovea kohti.
Voit kuulla takaasi miten suuren siivet kahahtavat luolassa ja lattia tömähtää kun aikuinen lohikäärme laskeutuu luolaan. Sieltä tulee toinenkin. Emot palailevat luolalle.
Älä suotta sure että sinun lohikäärmeesi emo surisi munansa perään. Lohikäärmeet hoitavat yhdessä kaikkia munia ja jos et olisi tullut hakemaan poikasta olisi joku aikuisista lohikäärmeistä pian tullut auttamaan kuoriutumisessa ja sen jälkeen poikanen olisi yksin ryöminyt ulos luolasta ja aloittanut elämänsä yksin ja villinä. Nyt se saa aloittaa elämänsä sinun kanssasi. Ystävän kanssa.
Mennään pois ja suljetaan ovi. Ota oven reunasta kiinni. Siinä on ura josta on hyvä vetää. Kun ovi on melkein kiinni kiskaise ja ota sormet pois välistä niin ovi sulkeutuu loppuun ihan itsekseen hiljaa tömähtäen.
Nyt on aika lähtä takaisin alas. Jos voisin lähettäisin meidät kotiin heti täältä rinteeltä, mutta valitettavasti lohikäärmeiden taika estää meitä käyttämästä taikahyppyä täältä.
Jyrkimmästä kohdasta kannattaa mennä takaperin ja ottaa taas käsillä tukea portaista.
Kun pääset siihen missä askelmat ovat loivempia voit kääntyä ja kävellä varovasti rinnettä alas.
Aurinko on jo laskemassa ja vuoren varjo ulottuu pitkälle metsään.
Tuuli on tyyntynyt, mutta voit kuulla kaukaa rannasta lokkien kirkumista.
Lohikäärmeesi liikehtii kehoasi vasten ja kurkistelee uteliaana maisemaa. Se levittelee siipiään, mutta ne eivät vielä kanna. Älä siis pelkää että poikanen lentäisi pois. Se on leimaantunut sinuun, eli se pysyy luonasi niin kauan kuin on poikanen ja jos teistä tulee hyvät ystävät se palaa myös aikuisena luoksesi aina kun kutsut sitä.
Kohta ollaan alhaalla. Tuossa portaat jo loppuvat ja alkaa hiekka. Hiekkarinnettä laskeutuminen on aika konstikasta. Hiekka saattaa helposti lipsahtaa jalan alla. Ole siis hyvin varovainen.
Metsässä huutaa lintu ja lohikäärme vastaa vuoren laelta. Jos vilkaiset sinne päin näet miten suuri lohikäärme istuu vuoren huipulla levittelemässä siipiään.
Nyt ollaan jo metsän rajassa. Kun palaamme omaan maailmaamme lohikäärmeet eivät pysty pitämään fyysistä muotoaan, mutta ota käärmeesi mukaan osaksi sinua. Se pysyy seurassasi ja voit puhua sille ajatuksissasi ja saada siltä voimaa. Se on vasta pieni, mutta lohikäärmeet ovat viisaita ja niillä on vahva taikavoima syntymästään asti. Voit aina ajatuksissasi matkustaa lohikäärmeiden maailmaan katsomaan lohikäärmettäsi ja ehkä palaamme tänne joskus myös yhdessä. Siihen asti pidä hyvää huolta lohikäärmeestäsi.
Kun soitan ________________ palaamme takaisin ja voit aukaista silmäsi kun olet valmis.