Tämä matka on paitsi hyvä rentoutusharjoitus myös opettavainen hetki.
Jos teillä on aikaa kannattaa ennen matkaa katsella kuvia kasveista ja ötököistä joita matkalla tulee vastaan.

-unikko
-kirva
-muurahainen
-akileija
-kimalainen
-kukkakärpänen
-leppäkerttu ja leppäkertun toukka
-kotilo (ja etana joka mainitaan alussa vaikka sitä ei matkalla nähdäkään)

Matkalle et tarvitse mitään rekvisiittaa, mutta halutessa voi ottaa patjoja tai tyynyjä. Osallitujat voivat joko istua tai maata.

Ota mukava asento sillä tänään lähdemme matkalle ötököiden maailmaan.
Sulje silmäsi ja hengitä syvään. Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos.
Kuvittele että jokaisella puhalluksella muutut pienemmäksi ja pienemmäksi.
Sisään ja ulos, sisään ja ulos, sisään ja ulos. Jatka hengittämistä.
Hengittele rauhassa itsesi ihan pieneksi. Suunnilleen leppäkertun tai heinäsirkan kokoiseksi.

Nyt puhallan päällesi hiukan taikapölyä. Se sataa päällesi lämpimänä ja kutittelee hiukan nenänpäässä.
Huomaat että taikapölyn ansiosta sinulle on kasvanut siivet selkään.

Minkälaiset siipesi ovat? Ovatko ne kuin perhosella vai kuten kärpäsellä? Ehkä sinulla onkin neljä siipeä kuten sudenkorennolla.
Minkä väriset siivet ovat?

Kokeile heiluttaa siipiäsi. Saatko ne liikkumaan? Meidän pitää nimittäin lentää että pääsemme puutarhaan.

Noustaan yhdessä ilmaan.
Huone näyttää hauskalta ylhäältä katsottuna.
Varo kattolamppuja. Jos ne ovat päällä ne voivat olla todella kuumia.

Taion meille ikkunan auki että pääsemme lentämään kesäiseen puutarhaan.
Noin, nyt tie on vapaa.
Lennetään yhdessä ikkunasta ulos, mutta varo tuulta. Vaikka tänään ei tuule kovaa olet kovin pieni ja pienikin tuuli voi tarttua sinuun helposti.

Lennetään kukkapenkkiin. Siellä on paljon ötököitä joihin voimme tutustua.
Laskeudutaan lehtien ja varsien välistä maahan asti.
Lehdet varjostavat joten tänne ei paista aurinko kuin ihan vähän sinne tänne lehtien välistä. Maa on kosteaa ja pehmeää multaa. Kasvit kaartuvat yläpuolella kuin suuret mastot joissa on lehtipurjeet. Tuuli heiluttelee niitä.
Suuret punaiset unikon kukat keinuvat ihan ohuiden varsien varassa.

Katsellaan vähän ympärillemme. Jokapuolella näkyy vihreitä varsia.
Yhdessä varressa on ylhäällä hurja määrä pieniä vihreitä kirvoja. Ne ovat pisaran muotoisia ja ihan lähellä toisiaan. Ne imevät kasvista nestettä.
Vartta pitkin kiipeilee muurahaisia ylös ja alas. Ne hakevat pieniä mesipisaroita joita kirvat tuottavat takapäästään. Katso miten muurahainen kutittaa kirvaa tuntosarvillaan. Se saa kirvan tuottamaan pienen kiiltävän pisaran jonka muurahainen ottaa mukaansa.

Jätetään kuitenkin kirvat ja muurahaiset nyt rauhaan ja lähdetään toiseen suuntaan. Mennään tuonne missä näkyy akileijan röpelöisen näköisiä lehtiä.
Maa tuntuu pehmeältä askelten alla. Multa ei ole tasaista vaan joudumme välillä kiipeämään. Jos tulee oikein hankala paikka voit lentää sen yli.

Varokaa, tuolla vähän matkan päässä on tahmea ja kiiltävä limatie. Sen on tehnyt kotilo tai etana. Tiedätkö sinä mistä erottaa kotilon ja etanan toisistaan? Kotilolla on aina kuori selässään. Etanalla ei ole koskaan kuorta.
Limatie menee samaan suuntaan mihin mekin olemme menossa. Ehkä tapaamme sen tekijän jossain vaiheessa.

Kun pääset akileijojen alle katso ylöspäin. Näyttää hauskalta kun aurinko kuultaa lehtien läpi ja saa ne hehkumaan kirkkaan vaaleanvihreinä.
Kaukana yläpuolella näkyy myös kukkia. Ne näyttävät kuin hassuilta hatuilta. Akileijoja on monen värisiä. Violetteja, sinisiä, valkoisia, vaaleanpunaisia, tumman punaisia. Minkä värisiä kukkia sinä näet?

Lennetäänkö ylös katsomaan kukkia lähempää? Noustaan ilmaan. Pitää vähän väistellä lehtiä, mutta tästä pääsee aika hyvin ylös.
Ylhäällä on aika kirkasta kun aurinko paistaa. Auringon lämpö tuntuu iholla. Pitää vähän varjostaa silmiä kädellä että näemme eteenpäin. Lennetään ihan lähelle kukkaa. Kokeile silittää kukkaa. Se on ihanan sileä ja pehmoinen.

Kuuletko kun kimalaiset surisevat? Ne ovat noita pörröisiä keltamustaraitaisia otuksia jotka lentelevät kukasta toiseen. Tuolla on yksi joka on kokonaan musta paitsi punaista takapuoltaan. Kimalaisiakin on monen laisia, mutta ne kaikki ovat pörröisiä.

Tuo ihan pieni kärpänen joka pystyy lentämään paikoillaan ja on ihan ampiaisen näköinen ei ole ampiainen. Se on kukkakärpänen. Se vain esittää ampiaista ettei kukaan söisi sitä. Ne ovat kivoja kavereita.

Laskeudutaan tuonne lehdelle. Minun siipiäni jo väsyttää. Istutaan tässä ja levätään hetki. Tuuli keinuttaa lehteä. Tuntuu aika hauskalta. Istu ihan keskellä ettet putoa. Tunnetko miten lehti heiluu?

Hei katsopa tuonne alaspäin. Siellä on ötökkä jonka varmasti tunnet. Punainen ja mustapilkullinen. Se istuu tuolla kukan varressa. Pystytkö laskemaan kuinka monta pilkkua sillä on? Pilkkujen määrä kertoo leppäkertun lajin. Yleisin on sellainen jolla on seitsemän pilkkua.

Katsos tuonne leppäkertun alapuolelle. Siellä on kirvoja ja tuo musta nystyräinen toukka jolla on keltaiset pilkut kyljissään syö niitä. Se on leppäkertun toukka. Kirvat imevät kasvit kuiviksi joten on hyvä että kukkapenkissä on myös leppäkerttuja ja niiden toukkia jotka syövät kirvoja.

Tässä auringossa alkaa olla aika kuuma. Tule niin lennetään takaisin maankamaralle missä on varjoisampaa.

Onpa ihanan viileää.
Hei, se limatie jonka näimme aikaisemmin menee tuossa ihan lähellä. Lähdetään seuraamaan sitä.
Maa tuntuu taas pehmoiselta ja täällä tuoksuu multa.

Hui, varo! Joku mönkii maan alla ja työntää multaa tuossa ihan vieressäsi.
Mullasta pilkistää pieni vaaleanpunainen ja kiemurteleva lonkero. Se lonkero on kastemato. Se möyrii mullassa ja tekee siitä hyvää ja kuohkeaa.
Ei häiritä kastematoa vaan jatketaan matkaa.

Näetkö tuolla yläpuolellamme lehden alapinnassa kotilon? Se roikkuu ylösalaisin. Kotilot ovat taitavia kiipeämään vaikka niillä ei ole jalkoja.
Tuo kotilo syö kasvin lehteä.
Sen on hyvä asua täällä lehtien seassa missä on viileää ja kosteaa. Auringossa se kuivuisi liikaa.
Kotilo liikkuu aika hitaasti eteenpäin venyttäen ruumistaan.

Alkaa olla aika palata takaisin sisälle. Noustaan taas lentoon.
Etsitään hyvä reitti kasvien välistä.

Aurinko lämmittää taas ja tuulenpuuska meinaa kääntää lennon suuntaa, mutta yritetään suunnata ikkunalle. Meillä on vahvat siivet joten se onnistuu kyllä.

Laskeudutaan takaisin lattialle ja asetutaan paikoillemme. Minä taion ikkunan kiinni.

Oletko jo istumassa? Jos et niin tule pian sillä siivet alkavat haihtua. Taikapölyn vaikutus lakkaa.

Muistatko miten hengitimme itsemme pieniksi. Tehdään nyt sama, mutta jokaisella uloshengityksellä muutumme suuremmiksi. Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos.

Hengittele ihan rauhassa kunnes olet taas tavallisen kokoinen. Jotkut kasvavat nopeammin kuin toiset joten annetaan kaikkien hengitellä ihan rauhassa valmiiksi.

Kun olet valmis voit avata silmäsi.