Tämä toiminnallinen mielikuvitusleikki on suunniteltu toteutettavaksi luonnon ympäristössä, mutta sen voi myös siirtää sisälle rakentamalla vaikkapa kankaista ja tötsistä mielikuvitusmetsän.
Tässä leikissä on tarkoitus keskustella lasten kanssa, joten anna heidän mielikuvitukselleen ja ideoilleen tilaa.

Leikki sopii pienille lapsille ja sitä voi myös soveltaa ryhmän ikätason mukaan. Pienten kanssa voi olla hyvä ottaa mukaan kuvia erilaisista satuolennoista sekä palokärjestä. Lapsille voi vaikka antaa laminoidun kuvan vietäväksi rakentamaansa/valitsemaansa kotiin.

Etsikää metsästä tai muusta luonnon ympäristöstä paikka joka ruokkisi mielikuvitusta mahdollisimman hyvin. Sellainen missä on erimerkiksi erilaisia koloja, kaatuneita puita tai suuria kiviä.

Leikkiä voi jatkaa askartelemalla, piirtämällä tai maalaamalla oman mielikuvitusolennon (muistakaa, että jos maalaatte ulkona niin muovia sisältävää väriä ei saisi päätyä ympäristöön).

Katselkaa ympärillenne. Eikö tämä olekin kuin satumetsä. Satumetsissä asuu usein erilaisia pieniä otuksia, kuten keijuja tai menninkäisiä. Ehkä myös yksisarvisia.
Minkähän laisia otuksia täällä voisi asustaa?
Näyttäkää miten nuo otukset voisivat liikkua (käykää läpi lasten ehdotukset tai jos ehdotuksia ei tule niin aikuinen voi ehdottaa).

Katselkaa vielä ympärillenne. Missähän noiden otusten koti voisi olla?
Mitähän ne tekevät kotonaan?
Mitähän ne tekevät yhdessä? Kenen kanssa ne tykkäävät olla?

Nyt minä kerron teille pienestä metsänpeikosta.
Tuolla pienellä peikolla oli kyky puhua kaikkien metsässä asuvien kanssa. Kasvien ja eläinten.
Peikko asui tuon suuren havupuun juurella. Puu oli sen paras ystävä.
Yhtenä päivänä puulla oli huono olo. Se valitti peikolle, että sen sisällä myllersi kummallisesti.

Mikähän puuta oikein vaivasi?

Peikko kiipesi puuhun, koputteli varovaisesti sen runkoa ja kuunteli tarkesti korva puuta vasten. Sitten se vaihtoi paikkaan ja kuunteli taas.
Nyt minä tiedän, mikä sinulla on hätänä! Peikku huudahti. Joku on muninut sinun kuoresi alle ja nyt toukat myllertävät. Nyt tarvitaan apua.

Peikko juoksi pois ja kohta se palasi lentäen palokärjen selässä. Palokärki on suuri ja musta tikka jolla on punainen lakki. Tikat syövät toukkia ja niiden nokka on niin vahva, että sillä voi hakata puuhun reiän ja ottaa toukan sieltä pois.

Palokärki alkoi hakata puuta. Puu värisi huolissaan. Ei tunnu kivalta kun joku hakkaa runkoon koloja. Peikko silitteli puuta ja jutteli sille rauhoittavasti samalla kun palokärki teki reikiä ja napsi toukkia.
Kun työ oli tehty lintu lensi pois. Puu tunsi heti olonsa paremmaksi. Se alkoi erittää rungostaan tahmeaa pihkaa, jolla se korjasi tikan tekemät haavat. Se on kuin puun oma laastari.

Onko teille tullut joskus haava? Tarvittiinko siihen laastaria?

Palataan nyt takaisin miettimään satumetsää.
Miettikää jokainen teille joku oma pieni mielikuvitusystävä. Joku otus joka asuu tässä metsässä. Pienellä metsänpeikolla oli hieno taito puhua kasveille ja eläimille. Onko teidän otuksellanne joku erikoinen kyky tai taito?
(Käykää läpi lasten ehdotukset.)

Te voitte nyt lähteä liikkumaan. Rakentakaa tai valitkaa teidän omalle mielikuvitusystävällenne koti.