Sana LARP (suomalaisittain larppi) tulee sanoista live action role playing. Käytännössä larppaaminen on verrattavissa lasten roolileikkeihin, mutta sillä erolla, että larpissa on yleensä valmiiksi kirjoitettu lähtötilanne ja säännöt joita ei voida muuttaa kesken pelin. Larppi on kuin isojen lasten tai aikuisten roolileikkiä.
Olen itse vetänyt larppia esikouluikäisille lapsille ja lapset nauttivat kun aikuinen astuu leikin maailmaan ja valmiiksi kirjoitetut roolit ja lähtötilanne sekä säännöt tuovat leikkiin lisäjännitystä.
Tämän sivuston larpit ovat hyvin yksinkertaisia ja helposti toteutettavissa lapsiryhmän kanssa eikä niiden vetäminen vaadi aikuiselta aikaisempaa kokemusta larppaamisesta. Tärkeintä on innostus ja heittäytyminen peliin mukaan.
Rooliasujen valmistaminen voi olla lapsille hauska projekti, mutta asut eivät missään nimessä ole välttämättömiä. Jos osa ryhmästä haluaa rooliasuja ja osa ei tämäkin on ihan hyväksyttävää. Tarkoitus on luoda hauskoja kokemuksia lasten ehdoilla, mutta yhdessä sovituilla säännöillä.
Pelit
Ben Hornigoldin aarre
Merirosvoseikkailu, jossa etsitään aarretta.
Jokaisen pelin yhteydessä on lyhyesti kerrottu kyseistä peliä koskevat säännöt ja sovittavat asiat, mutta tässä muutamia perus juttuja ja tarkemmat selitykset säännöistä.
Lasten kassa pitää myös muistaa, että vaikka säännöistä sovitaan aikuinen on aina vastuussa turvallisuudesta ja pelin mukavasta sujumisesta. Lapset eivät aina muista käyttää esimerkiksi turvasanoja, varsinkaan tositilanteessa. Tarkoitus on enemmän harjoitella noudattamaan yhteisiä sääntöjä kuin osata jo noudattaa niitä täydellisesti.
- Turvasana on sana jonka kuullessaan kaikkien on välittömästi lopetettava peli ja toistettava kuulemansa turvasana. Turvasanan tarkoitus on se, että pelissä voidaan vapaasti eläytyä, huuta, itkeä ja huutaa vaikka apua, ilman, että muiden tarvitsee oikeasti huolestua. Turvasanan voi huutaa jos vaikkapa satuttaa itsensä oikeasti.
Turvasana kannattaa valita sellaiseksi, että sitä ei normaalisti pelissä käytetä. Yleisesti käytössä on englanninkielen sana hold, mutta lapsille voi valita ihan suomalaisen. Vaikka päärynä tai kissanpentu. - Offgame-merkki on ele, joka kertoo, että nyt joku ei ole roolissa. Nyrkin vieminen otsalle on paljon käytetty merkki siitä, että joku ei nyt pelaa rooliaan vaan puhuu omana itsenään. Näin voi esimerkiksi antaa lisäohjeita pelaajille tai muuten jutella pelin ulkopuolisia asioita.
- Taistelut. Jos pelissä on mukana pehmoaseita pitää sopia niiden käytöstä. Lasten kanssa suosisin sääntöä, jossa toista ei voi surmata vaan ainoastaan vahingoittaa. Tällöin aseilla tähdätään käsiin ja jalkoihin. Silloin osuman jälkeen kyseinen käsi tai jalka ei ole käytettävissä. Lasten peleissä on hyvä myös olla puolueeton parantaja joka käy parantamassa vammoja.
Taisteluja voi harjoitella ennen peliä ottamalla pieniä pehmoaseturnajaisia joissa on samat säännöt kuin larpin taisteluissa. - Ulkopuoliset. Jos pelipaikalle tulee ulkopuolisia, he eivät ole mukana pelissä eikä ole kohteliasta vetää heitä mukaan peliin. Esimerkiksi lenkkeilijälle annetaan tilaa mennä, mutta häneen ei muuten kiinnitetä huomiota. Jos ulkopuolinen puhuttelee pelaajia voidaan käyttää offgame-merkkiä niin muut tietävät, että tämä ei kuulu peliin. Jos taas ulkopuolinen oma-aloitteisesti liittyy hetkeksi peliin hänet voidaan huomioida pelissä ohikulkijana.
